44. Pois valoista (Paha maa, 1987)
Vuorossa on listan ensimmäinen kunnon rokkibiisi. Vielä tässäkään vaiheessa Narttu ei tosin vedä kitaroita särölle, sen sijaan "Pois valoista" -kappaleen draivi perustuu Heikki Tikan lihaksikkaasti svengaavaan rumputyöskentelyyn ja Tommi Vikstenin vinkuviin ja vonkuviin kitaraliikkeihin, jotka välillä taipuvat silkaksi psykedeliaksi. Biisin peruskomppi pysyy koko neljän minuutin ajan samana, vaikka lopussa vähän jamitellaan ja improvisoidaan.
Tämä onkin sopivaa, sillä Pois valoista on eräänlainen matkabiisi. Se kertoo klassisesta rockaiheesta, lähtemisestä. Yleensä lähteminen on rockissa mystinen välttämättömyys, jolle ei ole konkreettisia syitä. Itse asiassa lähteminen on metafyysinen idea, ei sen niin väliä ole, mistä lähdetään tai kenen luota.
Teksti on laadittu toisessa persoonassa siten, että Röyhkä puhuttelee lähtijää, jota ei sen tarkemmin yksilöidä. Tilanne näyttää olevan se, että lähtö on jo tapahtunut. Röyhkän kertoja ei kuitenkaan asetu selvästi erilleen päähenkilöstä, vaan kyse saattaa olla myös tämän omasta tilanneanalyysistä; arvioidaan mitä ollaan menetetty ja mitä jatkossa on tiedossa. Näennäisesti on menetetty paljon, silti vaikuttaa selvältä, että ratkaisu oli ainoa oikea.
Pois valoista on myös sukua esimerkiksi kappaleelle "Maa on voimaa", jossa halutaan pohjoiseen luonnon mystistä mahtia etsimään. Tässäkin lähdetään pois urbaanista ympäristöstä, bileiden ja naisten keskeltä. Suunta on "pois kehätieltä, ulos lääninrajalta", kohti pimeitä kyliä, joissa asenne tekstin päähenkilöön on epäluuloinen: "kukaan ei pyydä sua yöksi". Teksti ei varsinaisesti selvitä, mitä päähenkilö sieltä etsii. Kenties ei mitään, tai mitä tahansa muuta kuin urbaanin elämän pelejä. "Voit olla pelle tai muu otus / Voit olla naikkosille hyvä sijoitus", kuvataan hahmon elämää kaupungissa. Mutta kaupungissakaan kukaan ei jää lopulta kaipaamaan häntä, kun lähtö on kerran tapahtunut. Kaupungissa riittää ihmisiä muutenkin. Kenties päähenkilö on voinut täyttää jonkin roolin, mutta sen voi täyttää moni muukin.
Niinpä on syytä etsiä omaa todellista itseään paikasta, jossa sitä ei pääse pakoon. Erillisyys, yksilöllisyys ovat välttämättömyyksiä, hinnalla millä hyvänsä. "Joo, niin kuin aloitit sun on parempi myös päättää / joo, niin kuin aloitit, se on oikein", Röyhkä laulaa. Ei kompromisseja.
Vähintään yhtä paljon kuin konkreettinen road movie, teksti on (jälleen kerran) vertauskuvallinen kertomus joukosta erottautumisesta, miksei taiteilijaidentiteetin etsinnästäkin. Helposti voi ajatella tämänkin biisin kääntyvän Röyhkän tilitykseksi omista elämänvalinnoistaan.
Vielä yhden lisätason intensiiviseen, rokkaavaan kappaleeseen tuo Kaukon nenäkkään oloinen laulusoundi. Vähintään lievää sarkasmia äänessä on havaittavissa. Kenties se kohdistuu tekstin päähenkilön aiempaan, urbaaniin minään ja elinympäristöön. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Maa on voimaa -biisin kertojakaan löydä pohjoisesta etsimäänsä. Yritykset rimpuilla ja pyristellä pois valoista voivat nekin valua hukkaan, mutta yrittää täytyy.
http://www.youtube.com/watch?v=pGzCyiWa5eA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti