Kauko Röyhkän top 50: 40, Kevät

40. Kevät (Tyttöjen ystävä, 1991)


"Kevät" on Kauko Röyhkän ns. hitureita. Se on melodinen, tarttuva, kertosäevetoinen kappale klassisesta aiheesta. Vuodenaikabiisit ovat Suomessa suosittuja kenties vuodenaikojen jyrkkien vaihteluiden takia, ja tästäkin aiheesta oli jo ennen Röyhkää tehty pari kuuluisaa tulkintaa samalla otsikolla, siis Tavaramarkkinoiden ja Sielun Veljien keskenään varsin erilaiset kappaleet. Kummassakaan näistä ei kevät näyttäydy likimainkaan niin positiivisena asiana kuin voisi olettaa, ja omat särmänsä Röyhkäkin on omaan, sinänsä leppoisempaan tulkintaansa sisällyttänyt.

Leppoisuus on kyllä vahvasti suhteellista, ottaen huomioon, että biisin kertosäkeessä kevättä kuvaillaan mm. näin: "Se tuntuu ilmassa, väkivaltaisena", "Se on tää paniikin tunne / ja se tulee joka kevät". Angstin kehyksenä toimii kuitenkin tarina jonnekin toukokuun alkupuolelle assosioituvasta illasta, joka vietetään humalaa ja naista metsästäen ja lopulta jatkoille eksyen. Kertojan asennetta leimaa tietty välinpitämättömyys kaikkea tätä kohtaan, ja jatkoille päästyä hän kumoaa isäntänä toimivan taiteilijan sanat "meistä pitää huolen kivat enkelit" tylyn ytimekkäästi: "Mä en usko." Kertoja miettii: "Toiset pelkää maailmansotaa / toiset taas ei ota kantaa / Toiset pelkää tautii jota kukaan ei pysty parantamaan." Tuollaisien pelkojen torjumiseen "kivat enkelit" tuntuvatkin heppoiselta aseelta. Kevät on perinteisesti elämän jatkumisen vuodenaika, mutta kertojan mielessä ovat kuolemaa tuottavat asiat.

Vielä yksi mahdollinen sisarteksti biisille on sitä vuorostaan joitakin vuosia myöhempi Radiopuhelimet-yhtyeen "Kevättä ilmassa", joka esittelee kevään seksuaalisesta hurmiosta paitsi jääneen kertojan; tälle koko vuodenaika on tullut elämän sijaan merkitsemään kuolemaa, väkivaltaa ja ahdistusta. Röyhkän hahmo ei ole vajonnut aivan yhtä syviin vesiin vaan tuntuu pikemminkin miettivän, mitä väliä pariutumisleikeillä ja humalan tavoittelulla on globaalin kurjuuden keskellä. Toisaalta hän kulkee joukon mukana ja osallistuu leikkiin. Toistuvassa lauseessa "Kevät / Nyt on taas kevät täällä" on lakonista sarkasmia tätä taustaa vasten.

Mutta ei ole kyse pelkästään siitä, että kevään huuma nähtäisiin mitättömäksi asiaksi verrattuna ihmiskunnan ongelmiin. Itse kevät on myös ongelma, "paniikin tunne". Kevät tuntuisi vaativan muutosta, mutta sen suunnasta tai edes toteutumisesta ei ole varmuutta. Pahaenteiset voimat vaanivat kepeämielisen hedonismin taustalla. Biisi on kirjoitettu epävarmassa maailmantilanteessa, sosialismin romahtamisen aikaan. Kevät voi olla myös ihmiskunnan kevät poliittisessa mielessä. Sarkastiseen valoon asettuu sekin, kun kivoihin enkeleihin ei ole luottamista.

Kaikki tämä kyynisyys on sitten puettu Röyhkän mittapuulla poikkeuksellisen isoksi tuotannoksi. On keskitempoisen jämäkkä rokkikomppi, simppelisti nakuttava kitaran rytmikuvio, wah-wah -ulvottelua, koskettimia, kaikua ja viimein outrossa stadionkokoisiksi paisuvia kitaroita, jotka tuntuvat suorastaan ennakoivan U2:n samoihin aikoihin ilmestynyttä Achtung Baby! -levyä ja sen myötä merkittävää osaa sittemmin julkaistusta keskitien menestysrockista. Röyhkä on karsinut laulustaan lähes kaikki mahdollisesti ärsyttävät piirteet ja panostaa sen sijaan aitoon tunneintensiteettiin. Megahittiä ei tullut, mutta tulipa keväästä kerrankin kappale, joka ei tyydy vain ylistämään kyseistä vuodenaikaa tai päinvastoin nyyhkimään sen ahdistavuutta.


http://www.youtube.com/watch?v=H0RlyO7Tbj4