Kauko Röyhkän top 50: 43, Menneisyyden taikaa etsimässä

43. Menneisyyden taikaa etsimässä (Maa on voimaa, 1985)


Tämä mantramainen balladi sopii luontevasti emoalbuminsa mystisiin ja luonnonläheisiin tunnelmiin. Musiikilliset ainekset ovat yhtä vähäeleisiä kuin aiemmin käsitellyssä "Pekessä", mutta tästä poiketen "Menneisyyden taikaa etsimässä" ei kuulosta karun kulmikkaalta, vaan pehmeältä ja unenomaiselta. Instrumentaatio rakentuu Riku Mattilan neljän minuutin ajan samana toistuvaan hypnoottiseen, utuiseen kitarakuvioon ja lyömäsoittimiin, jotka vaikuttaisivat olevan käsin soitettuja. Perusrytmin päälle on soitettu miksauksessa taustalle jäävää, ravaavalta hevoselta kuulostavaa rytmiä. Vaikutelma ei ole sankarihevin tyyliin sotaan laukkaavat uljaat ratsut, vaan enemmänkin seesteinen ratsastusretki pastoraali-idyllissä.

Biisiä hallitsee ehdottomasti Röyhkän laulu, joka noudattelee niin ikään simppeliä, toisteista melodiaa. Kertosäkeessä sitä varioidaan vain hieman. Röyhkän laulu on tässä biisissä pehmeimmillään.

Teksti on harvinaisen hankala tulkita. Tokkopa sitä on suunniteltukaan palapeliksi, joka pitäisi ratkaista. Mystisen romantiikan tai romanttisen mystiikan maailmaan Röyhkä tässä kuitenkin sukeltaa. Avainlauseita ovat niin tekstin alussa kuin lopussakin toistuva "Joku hienon hieno liikkuu / joku hengittää" sekä kertosäkeen "Kuljen kuljen etsimässä menneisyyden taikaa / Kuljen kuljen etsimässä kuvantakaista." Tätä taikaa määritellään näin: "Sitä taikaa ei voi nähdä vaan aavistaa / sitä saattaa olla metsä, sade latvoissa" sekä "Sitä saattaa olla taivas joka kohtaa maan / sitä saattaa olla nauru pojan kasvoilla". Taian vaikutuksia kuvataan näin: "Joka vanhan taian löytää / se saa kyvyn pienentyä / Joka vanhan taian löytää / voi olla kuin kääpiö eksyksissä."

Mikään mieleen tuleva tulkintavaihtoehto taialle ei saa kaikkia palasia loksahtamaan paikoilleen, ja juuri siksi tekstin tekisi mieli antaa pysyä mysteerinä. Menneisyyden taika voisi olla esimerkiksi kyky luovuuteen, joka romantiikan aikana ja myöhemminkin on nähty salaperäisenä. Tämän ajattelutavan mukaan inspiraatio voisi hyvinkin syntyä kuvatun kaltaisista sinänsä triviaaleista elämyksistä. Tai kenties kyse on jostakin eeppisestä elämän ja maailman luonteen oivaltamisesta. Kyky pienentyä tai "kuin kääpiö eksyksissä" sotivat kuitenkin molempia tulkintoja vastaan.

Kappaleen kertoja nyt kuitenkin etsii tätä taikaa, ja toteaa, että "se on seurannut mua kauan, se on lähellä". Etsimistä harjoitetaan monessa muussakin levyn biisissä, mukaan lukien tietysti nimikappale "Maa on voimaa". Tuossakin tekstissä etsinnän kohde tuntuisi samansuuntaiselta kuin tässä. Tällaiset pyrinnöt tuntuvat melkoisen hippimäisiltä Röyhkän julkisuuskuvaan nähden, ja tästäkin tekstistä tulee automaattisesti hakeneeksi vihjeitä kyynisistä tausta-ajatuksista. Ehkä "kuin kääpiö eksyksissä" voisi olla sellainen, viitata kaiken maailman valaistumisen hakijoiden olevan peruuttamattomasti harhateillä. Mutta tällainen tuntuu jo melko kaukaa haetulta spekulaatiolta, ja lienee paras tyytyä toteamaan, että Röyhkässä on monia puolia ja myös kykyä runoilijan moniselitteisyyteen. Kuinka kaukana "Menneisyyden taikaa etsimässä" on kirjallis-esteettisesti A.W. Yrjänän filosofoinneista?

Ilmeisten tulkintojen puutteessa mieli alkaa hakea vapaita assosiaatioita. Itselleni vuosien takaisena Tolkien-fanina biisi on aina herättänyt mielikuvia Sormusten Herrasta, joskin pidän aivan mahdollisena, että Kauko itse nauraisi ajatukselle räkäisesti. Niin tai näin, tunnelmallinen ja kiehtova kappale on kyseessä, ja viimeisen säkeistön jälkeinen laulumelodian toistaminen viheltämällä on onnistunut tapa päättää se.