Kyllä, olen taas kerran katsonut aiheelliseksi perustaa blogin. Puolustaudun kuitenkin sillä, että tämän aloittaminen ei oikeastaan lisää blogieni määrää. Tämä astuu ensimmäisen ja tunnetuimman blogini Vastapaavin tilalle. Livejournal alustana ei oikein sovellu vakavan blogin pitämiseen, se on enemmänkin teinien nettipäiväkirjojen tyyssija, jollainen maailmassa toki pitää olla.
Todennäköisesti en tule enää kirjoittamaan Vastapaavi-blogiin. Se jää silti elämään omaa elämäänsä netissä, niitä kirjoituksia voi lukea sieltä. Uskoisin, että julkaisen joitakin niistä ajan saatossa uudelleen tässä Aurinkoiselta puolelta -blogissa. Koko paskaan voi edelleen tutustua osoitteessa http://www.vastapaavi.livejournal.com/
Kaikkien näiden vuosien aikana julkinen kirjoitteluni on ollut sävyltään laidasta laitaan - hurmioutuneista ylistyslauluista pikkumaiseen vittuiluun - mutta netin vääjäämättömällä logiikalla jälkimmäinen osasto on aina saanut enemmän huomiota. Olen kyllästynyt tähän. Haluan sanoutua kertaheitolla irti tämän maailman halla-ahoista ja muista, joiden kaikki kirjoitukset ovat negaatioita. Näen, että nyt loppukesästä 2011 tämä on olennaisempaa kuin koskaan. Vihan ilmaisut on syytä säästää jonnekin Vaasankadun baareihin. En halua ruokkia sellaista virtuaalista kulttuuria, jossa hauskoiksi ja levittämisen arvoisiksi katsotut linkit ovat aina jonkin asian vastustamiseen liittyviä.
Niinpä tämä blogi sisältää Carter Familyn kantriklassikosta lainatun otsakkeensa mukaisesti merkintöjä kadun aurinkoiselta puolelta. Ne eivät ole itsetarkoituksellisen naiiveja eivätkä teeskennellyn mukavia, ja siksi tämä blogi saattaakin päivittyä kohtalaisen harvoin. Tulen nimittäin kirjoittamaan näitä merkintöjä vain silloin, kun koen aidosti tarvetta olla innoissani jostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti