Monet Kekkosen ajan poliittiset käsitteet ovat nykypäivän helsinkiläisten poliitikkojen kielenkäytössä pannassa, mutta jotkut käyttökelpoiset jaksavat elää: "siltarumpupolitiikka" lienee yksi sellainen. On hirveän hauskaa kuitata pääkaupungista käsin mikä tahansa maakunnista tuleva kehitysehdotus siltarumpupolitiikaksi. Kun on ilmeistä, ettei kukaan oikeasti halua asua maakunnissa, on myös ilmeistä, että kaikki sikäläisten elinolosuhteiden parannusehdotukset ovat "siltarumpupolitiikkaa". Niiden taustalla on oltava jokin salajuoni.
Täysin väärässähän helsinkiläiset eivät ole. Maakunnissa todella suhmuroidaan, kähmitään ja harrastetaan "siltarumpupolitiikkaa" silloinkin, kun sillalle tai rummulle ei ole minkäänlaista tarvetta. Politiikka tuntuu olevan sellaista. Minulle rovaniemeläisenä tässä ei ole mitään uutta. Kotikaupungissani on silloista ja rummuista varmaan katkerampia kokemuksia kuin monessa muussa paikassa.
Mutta helsinkiläisten poliitikkojen on turha ottaa tässä vaiheessa hurskasta ilmettä. Siltarummut ovat täällä vain hieman erinäköisiä kuin maakunnissa.
Kun siltarumpupoliitikko kynyttää eduskunnassa äänestäjilleen sillan, lopputuloksena ainakin on silta.
Kun Helsingin kaupunginhallitus kynyttää budjettikehyksen ulkopuolelta 425 000 euron erillisrahoituksen täysin turhanpäiväiselle tapahtumalle, johon pitää anella feikkiyleisöä sosiaalisessa mediassa, lopputuloksena ei ole siltaa. Lopputuloksena on melkoinen määrä oikeutettuja kysymyksiä siihen suuntaan, että mitä vittua täällä tapahtuu.
Hieman aiemmin eräiden koulujen hallinnollista yhdistämistä perusteltiin 140 000 euron säästöillä. Sillä tarkoitettiin "rahansäästöä" opetustoimelle määrätyn budjetin sisällä, siis rahan siirtelyä paikasta x paikkaan y.
Tämä MTV Push -rahoitus tuli kuitenkin budjetin ulkopuolelta. Se on siis taikahatusta revittyä rahaa, jota juuri tähän tarkoitukseen yllättäen oli, vaikka esimerkiksi opetustoimeen tai alibudjetoituun sosiaalitoimeen ei.
Semmoista on helsinkiläinen siltarumpupolitiikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti