Jos Appelsin kuvitteli, että vielä yksi puolikuvitteellisia väärintekoja suhteettomasti liioitteleva omahyväinen pääkirjoitus lopettaa kaiken keskustelun hänen oman inkompetenssinsa ympäriltä, jo nyt on nähty, että näin ei käynyt. Päinvastoin. Appelsinin mussutus tuntuu vain kiihdyttäneen puhetta aiheesta: päätoimittajan uskottavuutta on tänään puitu kaikkialla missä seurataan muitakin viestintävälineitä kuin Ilta-Sanomia ja netin keskustelupalstoja.
Jossittelu on aina vähän epäreilua, sillä kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Silti tekee mieli leikitellä ajatuksella, miten kansa olisikaan suhtautunut, jos Appelsin olisi hoitanut asian toisin. Mikä olisi nyt ihmisten käsitys Appelsinista, jos hän ei olisi nuolaissut ennen kuin tipahtaa, jos hän ei olisi suoranaisesti valehdellut, jos hän ei olisi ollut heittämässä opportunistin käteen aina sopivaa ensimmäistä kiveä - vaan olisi toiminut julkisen asemansa edellyttämällä tavalla moraalisesti ryhdikkäästi ja totuudellisesti ja kirjoittanut vaikkapa tällaisen pääkirjoituksen:
"Lukijat,
Tänään ehdimme uutisoida, että eräs korkeasta moraalistaan ja peruspoliitikkoa ankarammista ihanteistaan tunnettu poliitikko olisi muka tehnyt kuohuttavankin virheen maksaessaan parisataa euroa käteen tutuille yrittäjille vastineena eräistä työsuoritteista. Nämä uutiset olivat liioiteltuja, pahantahtoisia ja monilta osin suoraan valheellisia. Olen siis päätoimittajana toiminut yksiselitteisesti väärin. Olin ajattelematon ja halusin hyväksyntää kansan syviltä riveiltä, , mutta näin ei saisi toimia edes nykyisessä klovniorkesterin kapellimestarin tehtävässäni.
Olen ehtinyt viime tunteina saada lukuisia viestejä, joissa vastenmieliset salaliittoteoreetikot ovat muistuttaneet minulle, että rike vapaata journalismia vastaan on pieni ja minulle päätoimittajana koituva suora taloudellinen hyöty ei tule olemaan todistettavissa. Moni on lohduttanut, että lähes kaikki iltapäivälehtien päätoimittajat ovat joskus tehneet samoin. Ehkä näin on. En kuitenkaan katso voivani mennä tällaisten selitysten taa. Olen päätoimittaja, ja päätoimittajan tulisi kaikessa pitää oikean tiedon välittäminen etusijalla. Vaikka kehtaisin väittää asian olevan pieni, on periaate iso. En voi myöskään paeta niin sanotun tutkivan journalismin hienon nimen taakse. Sellaista journalismiakin on, ja toivon sydämestäni, että voisin vielä joskus elämässäni rehellisesti sanoa itsekin ainakin lukijana tukevani sen tekemistä!
Huonolaatuinen klikkijournalismi on vakava ongelma Suomessa: se maksaa vuosittain miljardeja merkkejä palstatilaa aidosti tärkeiltä asiolta. Tämän vuoksi on täysin kestämätön ajatus, että jatkaisin laajalevikkisen päivälehden päätoimittajana tai ylipäänsä mediassa. Ymmärrän paremmin kuin hyvin asemaani liittyvät paineet ja odotukset.
Kansalaisten usko roskamedioihin on ollut Suomessa koetuksella, ja olen äärettömän pahoillani, jos olen itse entisestään sitä heikentänyt. Toivon, että juuri tästä virheestä ei syyllistettäisi kuitenkaan ketään muuta kuin minua. Minä tiesin, että on väärin moralisoida sivukaupalla valheilla ja puolitotuuksilla ja silti tein niin. Olkoot motiivini omasta itsekkäästä, opportunistisesta ja joka suhteessa kyseenalaisesta näkökulmastani kuinka hyvää tarkoittavia tahansa, näin ei saa tehdä. Yhteiskunta ei toimi, jos kukin saa itse määritellä hyvän syyn, jonka varjolla aletaan rikkoa hyvää journalistista tapaa ja syöttää suurilevikkisiin medioihin tolkutonta puolueellista roskaa.
Harva teistä uskoo, että minkäänsorttinen moraali olisi koskaan ollut sydäntäni lähellä. Ei se ole sitä vieläkään, mutta tehtyäni parhaani monen arvostetun yhteiskunnallisen uran tuhoamiseksi, on minun nyt tuhottava omani.
Olen tänään jättänyt eronpyyntöni Ilta-Sanomien päätoimittajan tehtävistä.
Anteeksi."
Kirjoitus on vastine tähän inhimillisen likaviemärin purkaukseen: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288549916097.html
VastaaPoista