Fimnonin kuningas, osa 2

12-vuotiaana kirjoittamani fantasiasaaga jatkuu!

_________________________________



Bafatzissa päällikkö, kreivi Filon, oli joutunut avoimeen taisteluun. Hän tutki parhaillaan kirjekyyhkyn tuomaa viestiä. 

"Katsotaanpa, tässä on: 'Tule Harbiglinnan kokoussaliin, jos voit. Tärkeä neuvottelu.' No, ainakin yritän poistua."

Hän kuuli vartioluutnantilta, että varastossa oli robzipukuja. "Hyvä", hän päätti, "käytän sellaista. Yöllä ne eivät huomaa, että tulenkin kaupungista." 

Niinpä Filon laittoi robzipuvun päälleen illalla ja hiipi leiriin. Yksi robzi pysäytti hänet päämajan edustalla. "Hei", se sanoi. "En tunne sinua, kuka olet?" 

"Et varmaan tunnekaan, olen uusi", Filon vastasi ja robzi päästi hänet menemään. 

Päästyään turvallisen matkan päähän hän riisui valepuvun ja muutamassa päivässä hän saapui Harbiglinnaan. Hän juoksi katuja pitkin ja tuli lopulta suuren harmaan talon eteen. 

Hän koputti ovelle. Palvelija aukaisi oven ja kumarsi. 

Filon meni sisään ja saapui pian suureen saliin. Muut olivat jo koolla. Siellä oli Harbigin Bregarad II ja prinssit Fimrad ja Fimrod. Oli kenraali Misibar ja Berbanian kuningas Vefurbar. Siellä oli myös lähettiläs Kaukaisen Lännen maasta. 

Keskustelun aloitti Bregarad. 

"Kuten tiedätte", hän sanoi, "olemme kokoontuneet tänne etupäässä Bafatzin piirityksen takia. Tilanne on vakava, koska jos menetämme Bafatzin, joutuu koko valtakunta uhanalaiseksi. Olemmekin saaneet Berbanialta apujoukkoja."

Nyt puhui lähettiläs Kaukaisen Lännen maasta. "Sitä varten olenkin tänne tullut", hän sanoi. "Kuninkaamme lähetti tänne 2000 miestä. He ovat majoittuneina eri puolilla Harbigia."

"Mutta kuinka olette tienneet avuntarpeestamme?" kysyi prinssi Fimrad hämmästyneenä.

"Kotkat kertoivat", lähettiläs vastasi, "ja me lähetimme joukkoja, koska meitä on jo pitkään kiinnostanut maanne."

"Hyvä on", Bregarad vastasi. "Meillä on noin 15 000 sotilasta nyt, mutta robzeilla lienee enemmän. Mutta voitamme heidät silti! Nyt vain pitäisi suunnitella taistelutaktiikka. Onko ehdotuksia?"

Filon puhui. "Ensin pitäisi järjestää kulkutie Bafatziin ja sieltä valepuvussa, mutta ruokakuljetuksissa sitä ei voi käyttää."

"Olisi ehkä hyvä rakentaa käytävä", ehdotti kenraali Misibar. 

"Sitten meidän pitäisi mennä Bafatzin lähelle etsimään tunnelin alkukohtaa", Filon huomautti. 

"Paitsi jos rakennamme Bafatzista käsin", sanoi prinssi Fimrod.

Filon sanoi: "Silloinhan voisimme putkahtaa maan pinnalle vaikka keskellä robzileiriä!"

"Ei niin käy, jos rakennamme tarpeeksi kauan", Fimrod vakuutti. 

"Hyvä on", Bregarad sanoi. "Toteutamme Misibarin ehdotuksen."

"Milloin rakentaminen aloitetaan?" kysyi Misibar. 

"Odotetaan viikko", Bregarad tuumi. "Voihan käydä niinkin, että robzit vetäytyvät."

Sitten neuvottelijat hajaantuivat. 

Fimnonin kuningas (eli allekirjoittaneen ensimmäinen proosateos vuodelta 1990)

 Tänä syksynä olen päättänyt viettää 30-vuotistaiteilijajuhlaani. En ole täysin varma asioiden ajoittumisesta, mutta melko varmasti kirjoitin syksyllä 1990, 12-vuotiaana, ensimmäistä laajempaa proosateostani Fimnonin kuningas. Se jäi itsessäänkin kesken; sen tarkoitus oli olla trilogian ensimmäinen osa, muiden osien nimiksi oli suunniteltu Sarbad Achorin salattu valtakunta ja Suuri voitto. 

Sattumalta Fimnonin kuninkaan valmiin osuuden sisältävä kirjoitusvihko on  minulla edelleen hallussani. Taiteilijajuhlan kunniaksi olen päättänyt translitteroida tekstin tänä syksynä tähän blogiin. Lyijykynänjälki on vähän haalistunutta, vaikka käsialani olikin vielä tuolloin nätti. Kaikista erisnimistä en enää saa itsekään selvää enkä kaikkia myöskään muista. Tekstimassaakin on sen verran, että ihan yhdeltä istumalta en sitä tähän pysty naputtelemaan. Mutta tästä lähtee. Ongelmat nimien kanssa olen pyrkinyt ratkaisemaan muistitiedon ja yleisen päättelyn varassa. 

Olen myös lisännyt hieman kappalejakoja, koska nähtävästi en vuonna 1990 tajunnut, että sellaisiakin pidemmässä proosassa harrastetaan.




____________________



1. luku: Neuvottelu

Viestintuoja ratsasti. Hän ratsasti yötä päivää, pysähtymättä, kunnes hän tuli Robzimetsän laidalle. Siinä robzit pysäyttivät hänet.

"Seis!" sanoi joukkion johtaja. "Tapanamme on ollut pysäyttää kaikki kulkijat tässä." 

Johtaja oli pitkä ja hoikka ja hiukset pitkät ja vaaleat, robzien tapaan. 

Viestintuoja, harbigilainen sotilas, nielaisi nopeasti paperin. 

"Olemme saaneet tietoomme", robzi jatkoi, "että tästä ratsastaa näinä aikoina viestintuoja. Oletko sinä kenties se?"

"En", viestimies sanoi ja teeskenteli hämmästynyttä. "Voitte tarkastaa minut. Ei minulla mitään viestiä ole." 

Robzit tarkastivat hänet perusteellisesti. Mutta ei löytynyt mitään. Sotilasta nauratti robzien turha vaivannäkö. 

Lopulta hänet päästettiin läpi. Hän jatkoi ratsastamista, ohitti Esthilgin kahlaamon Jättivirralla ja ylitti Vartiovuoret. Sitten hän pysähtyi Ympärysvuorten viimeisen kallioseinän eteen ja lausui: "Argow!" 

Seinämään ilmestyi aukko, josta kurkisti nuorukainen. 

"Ai, Mitheil!" hän huudahti. "Tule sisään. Mitä asiaa sinulla on?" 

"Olen viestiä tuomassa", sanoi Mitheil tärkeän näköisenä. "Ja arvaas mitä, jouduin oikeaan seikkailuun!" 

"Oho!" toinen sanoi. "Mutta sitten sinun pitää kiirehtiä."

Mitheil ratsasti avaraa käytävää pitkin noin 500 metriä. Sitten hän yhtäkkiä putkahti tielle, joka kiersi suurta järveä. Hän ravasi niin kovaa tietä pitkin, että vastaantulijat pakostakin väistivät. 

Sitten hän tuli kohtaan, jossa suuri joki laski järveen. Se oli Harmaavirta. Sen vartta lähti toinen tie. Se johti joenrantaa ja peltojen vierestä. 

Sitten hän tuli majataloon, jonne aikoi jäädä yöksi. 

Maa oli Berbania.

Majatalossa yövyttyään hän lähti taas ratsastamaan ja tuli pian taas tien risteykseen. Siitä hän kääntyi ja pari tuntia ratsastettuaan tuli suureen Kultakaupunkiin, Berbanian pääkaupunkiin. 

Hän hiljensi vauhtia ja pysähtyi linnan eteen. Portilla Mitheil lausui tunnussanan ja pääsi sisään. 

Hän tapasi kuninkaan, Vefurbar VI:n. 

"Oi kuningas", Mitheil sanoi, "minulla oli viesti, mutta jouduin nielaisemaan sen, kun robzit hyökkäsivät kimppuuni. Muistan kuitenkin sen ulkoa."

"No", sanoi Vefurbar, "mikä on tuo viesti ystävältäni Bregaradilta?"

"Bafatz on piiritetty ja robzit ahdistavat sitä. Tämä on viesti." 

"Hyvä, voit mennä", sanoi Vefurbar. "Lähetän kyllä apua, älä huoli."

Mitheil lähti ja kiersi nyt Adcemen tasangon kautta. Siellä asui vöftejä, mutta nyt niitä ei näkynyt.



Vefurbar kutsui poikansa Zernon luokseen. 

"Zerno", hän sanoi, "varusta sotajoukko. Meidän täytyy lähteä Harbigiin; Bafatz on piiritetty. Robzit tietysti."

"Hyvä on, isä", Zerno sanoi ja lähti.