Ulkona: kesäyö

Istuin hämärässä

alkoi hetki, joka tuntui kuin se ei loppuisi milloinkaan

hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento

ja huusi: “Älä pelkää maailmaa!”

"Ootsä keittänyt kahvia?”

Istuimme hetken yhdessä

ja avaruus katsoi meitä.

"NETTE! Mikset sä ole keittänyt kahvia?”

Ja ulkona kesäyö

satoi kasvoille kyyneleitä.

"Ethän sä edes kuule mitään!”

Kauniiden asioiden tuhoaminen käy sekunnin murto-osassa. Niin nopeasti mp3-soittimen kuulokkeet voi vetää irti toisen korvasta. Anita ei näyttänyt vihamieliseltä. Se näytti turhautuneelta. Hetken Janette ajatteli ymmärtävänsä sitä. Se oli tullut iltavuoroon, mutta vaikka kauppa laitettiin yhdeltätoista kiinni, ei Anita pääsisi mihinkään. Sille ei ollut kesäyötä. Sille oli vain mustia silmänalusia ja epätietoisuutta siitä, olivatko aamut vai illat pahempia.

Se hetki meni ohi ja edessä seisoi vihamielinen ihmisolento, joka oli tuhonnut kauneuden.

"Mulla on ruokis nyt”, Janette sanoi ja vihasi sitä, miten nyrpeältä ja nuorelta kuulosti.

"Ajattelisit nyt muitakin! Ei täällä iltavuoro ehdi ite keittämään kahvia. Kyllä sä sen tiedät. Ja täällä sitä vaan haaveillaan. Ryhmäpäällikkö kävi kuule viime viikolla täällä, mä olin kuulemassa. Se sanoi Iirolle, että tehoissa on parantamisen varaa. Se tarkottaa että tunteja tulee vähemmän. Mä olen kuukausipalkalla. Sinä siitä kärsit tai joku jätkistä, ellei meininki muutu. Ja täällä vaan haaveillaan tauoilla. Paljon sulla on vielä ruokista jäljellä?”

"Se loppuu just”, Janette mutisi ja livahti taukohuoneesta. Pukuhuoneessa hän laittoi mp3-soittimen laukkuun, laukun kaappiinsa ja kaapin lukkoon. Sitten hän lukittautui vessaan ja katsoi itseään peilistä. Siellä hän näki, mitä halusikin. Sileää ihoa, kirkkaat silmät, kaiken minkä takia Anita kadehti ja vihasi häntä.

Ja ulkona kesäyö

satoi kasvoille kyyneleitä.

Pieni kosteus silmissä sai ne näyttämään vielä kirkkaammilta. Vuoroa oli jäljellä enää kaksi tuntia, elämää paljon enemmän.

Lähiöromaanini alku

Juuri siihen Nahka-Jakke katsoi aiheelliseksi lyyhistyä, Kartanonrinteen asemalaiturille ruuhka-aikaan. Se horjui aivan tavanomaisessa örinäkuosissa ostariaukion suunnalta kädessään pieni punainen Koffin tölkki. Seija oli kassalla, se tunsi kantajengin, ohjekirjan mukaan Jakelle ei olisi pitänyt enää myydä mutta jokapäiväiselle ja aina samalla asialla liikkuvalle asiakkaalle myytiin silti. Ei Seijalle tullut mieleen, että se myi sillä kertaa Jakelle sen viimeisen Koff-arsenaalin. Ei se tullut Jakellekaan mieleen. Katso itse Jaken kaltaista tyyppiä silmiin, yritä eläytyä, mitä se ajattelee, mitä tunteita se tuntee. Sinä et pysty siihen. Sinun mieleesi tulee vain se kerta, kun lapsena Korkeasaaressa näit ensimmäistä kertaa ihmisapinan, minkä lie paviaanin, sekin katsoi sinua kaltereiden takaa silmiin, se piti kaksin käsin kiinni niistä kaltereista ja katsoi. Sinä olit kolmevuotias ja säikähdit paviaania niin että aloit itkeä. Sen katse kertoi liikaa, ja asioista, joista et tiennyt etkä halunnut tietää. Siksi Seija myi Jakelle taas kerran kaksitoista tölkkiä Koffia. Se ei koskaan katsonut Jakkea silmiin. Humalaisen katse on yleensäkin väistelevä, ja on täydet perusteet olettaa, ettei Jakke itsekään katsonut koskaan ketään silmiin. Meistä kukaan ei tule koskaan tietämään, ajatteliko se mitään viimeisinä hetkinään. Se otti kaksi horjuvaa askelta ja lyyhistyi siihen. Oli outoa katsoa sitä yläpuolelta. Se näytti elokuvasta pois leikatulta kohtaukselta, liian näytellyltä että ohjaaja olisi sen hyväksynyt. Sitten oli muutaman sekunnin alleviivattu hiljaisuus. Sitten oli ylenmääräistä teeskenneltyä tohinaa ja joku pätemässä sillä, että oli armeijassa oppinut elvyttämään. Mutta missä nyt sitten Nahka-Jaken kaltaisia ihmisiä elvytetäänkin, niin ei ainakaan armeijassa. Se oli armollisesti poissa kun ambulanssi saapui, ja niin oli ruuhkajunakin ja kaikki ihmiset sen mukana, niille se oli pieni jännityksen hetki perjantain iltapäivässä ja seuraava junallinen oli siinä jo töllistelemässä ambulanssimiehen turhia elvytysyrityksiä ja nekin saivat siitä jännitystä elämäänsä ja niin kaikki kertautuu Kartanonrinteen lähijunapysäkillä perjantaina viiden aikaan.